Finnrock sovittaa valjaita

Ruufus ja Agnes treenikauden alussa valitsemassa valjaita

Vetovaljaan sovittamiseen ja oikeaan käyttöön tulisi kiinnittää paljon huomiota. Koira kilttinä eläimenä tekee työtänsä hankalissakin varusteissa, mutta täyden työpanoksen saavuttamiseksi tulisi varusteiden olla mahdollisimman sopivia.

Oikean valjaan löytäminen malamuutille ei ole tehtävä helpoimmasta päästä. Tietyt tehdasvalmisteiset valjaat käyvät yksille, toisen merkkiset toisille ja sitten on joukko jolle ei tahdo saada sopivaa kampetta edes teettämällä. Valjasmyyjienkin näkemys sopivasta vaihtelee sitä mukaa kuinka tottuneita he ovat sovittamaan valjasta täydessä talviturkissa olevalle raskasrakenteiselle malamuutille. Kuitenkin liian pieni on yhtä huono kuin liian iso, edestä kiristävä yhtä hankala kuin liian pitkä.

Yleisesti ottaen yksi koira tarvitsee ”työuransa” aikana useat valjaat. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että nuoren koiran ensimmäiset syystreenit alkavat kapeammalla mallilla, talvella jossain vaiheessa siirrytään leveämpään ja kevättalvella voidaan joutua siirtymään vielä kokoa suurempaan. Seuraavana syksynä koko sovitusoperaatio on aloitettava alusta koiran kasvettua jälleen kesän aikana eri malliseksi.

Aikuisen koiran kanssa on toimittava samalla tavalla, ja erittäin harvoin syystreenit voi aloittaa sillä valjaalla joita käytettiin keväällä viimeksi. Ohut turkki ja kevyt kesäkunto vaatii pienemmän valjaan kuin täysi turkki ja treenatut lihakset. Ja mikäli kesällä on tullu kerättyä vararavintoa turkin alle, on edellisenä talvena käytetty valjas äkkiä ahdas oudoista paikoista. On väärin treenata koiraa epäsopivalla valjaalla olettaen että kun koira kuntoutuu, valjas alkaa sopia paremmin. Valjaiden hinta vaihtelee melkoisesti (15-50 e välillä), mutta voi sitä muutaman kymmenen euroa vuodessa huonompaankin kohteeseen sijoittaa.

Suurimmaksi ongelmaksi valjaiden sovituksessa on meillä muodostunut koirien rungon lyhyys suhteessa rinnan syvyyteen. Tällöin muiden mittojen passatessa erinomaisesti valjaat ovat järjestäen liian pitkiä. Vetopiste siirtyy liian taakse ja pahimmassa tapauksessa valjas alkaa painaa lonkkia. Toisinaan liian pitkä valjas on se ainoa joka sopii sinnepäinkään, ja jos koira on sen mallinen ettei pituus kuormita lonkkia, olen valinnut pienemmä pahan ja antanut vetopisteen jäädä hieman liian taakse.

Toinen ongelma on kaula-aukon ja rinnansyvyyden suhde. Riittävän kokoinen kaula-aukko tarkoittaa helposti liian pitkää rintapalaa ja samaa tietä liian pitkää valjasta. Pituuden puolesta sopivat valjaat taas yleensä ovat kaulasta auttamattoman ahtaita. Yleensä olen päätynyt jossain vaiheessa kaikkien koirien kohdalla teettämään sopivat valjaat. Huono puoli on se, että niitä saa sitten teettää joka vuosi. Nykyään alkaa tehdasvalmisteisia ja teetettyjä valjaita olla nurkissa jo sellainen valikoima että alkaa löytymään sopivaa kampetta kun riittävästi sovittelee. Syystreenit aloitetaan yleensä vapaana juoksuttamisella joka alkaa muokata koirien kesäkuntoista kroppaa. Sen jälkeen vedätetään kuormavaljaalla rengasta ja vasta sen jälkeen tarvitaan valjakkotyöskentelyyn sopivia varusteita.

Koska yksi kuva kertoo enemmäin kuin ne kuluisat tuhat sanaa, tässä kavalkadi reippaista rekikoirista jotka koittavat seuraavassa löytää itselleen sopivan koon, mallin sekä tietysti värin valjaisiinsa. Juttu pitenee sitä mukaa kun saan sovipiva kuvia sopivista ja epäsopivista valjaista. Kaikki jutun koirat on valjastettu – hyvin tai huonosti - allekirjoittaneen toimesta.

Suomen yleisin valjasmalli: X-back

Ruotsalainen H-back

Pari erimallista koiraa

Erittäin vaikean mallinen koira: lyhyt runko, syvä rinta ja leveä kaula. Valjas nousee jyrkästi kainalosta kohti hännäntyveä jottei olisi liian pitkä ja painuisi lonkille. Rintapala on lyhyt ettei kaulaosa painaisi kurkkua. Tälle koiralle saa vain teettämällä saa sopivia valjaita.

Helpon mallinen koira: pitkä runko, matalampi rinta ja kapeampi kaula. Valjas nousee loivasti kohti hännäntyveä ja rintapala on normaalin mittainen. Koiralle käyvät useimmat tehdasvalmisteiset valjaat.

Niskaosa

Erilaisia atkaisuja niskaan

vasemmalta oikealle: Peerline, ”Markettivaljas” ja Björkis

Ja koiran päällä:

Peerlinen ratkaisu. Kaulaosa liitetty selkäosaan kapealla osiolla ja valjas jakautuu vasta lapaluiden päiden takana. Valjas ei kulje ristiin lapaluiden päiden yli.

Björkis ratkaisu. Perinteinen ristiinmenevä niskaosa lapaluiden päiden päällä. Topatut pehmusteet.

”Marketivaljas”

Perinteinen ristiinmenevä niskaosa lapaluiden päiden päällä kokonaan ilman pehmusteita.

Rintapala

Rintapala voi olla hyvinkin eri mittainen ja on yleensä riippuvainen valjaan muista mitoista.

Tässä kuvassa keskimmäiset valjaat ovat keskenään muuten samankokoiset mutta rintapalat ovat eri mittaiset

Sama koiran päällä…

Peerlinen rintapala – topattu, kapea ja viistottu kaulan liitoskohdasta alkaen

Björkis rintapala – topattu, levennetty ja viistottu liitos kaulan alla

…ja alla…

”Markettivaljas” – toppaamaton, lähes suorakulmainen liitos kaulan alla riitelee vetosuunnan kanssa

Peerline rintapala: Topattu, jakautuu viistosti myötäillen vetosuuntaa ja oikeasta paikasta koiran etujalkojen välistä

”Markettivaljas”: Olematon toppaus, jakautuu lähes suorassa kulmassa väärin riidellen vetosuunnan kanssa. Lisäksi rintapala on liian pitkä jolloin jakautuu liian takana.

Pituus

Helmasyntini ovat olleet liian pitkät valjaat. Sovittettaessa ilman vetoa ne useinmiten kun ovat ne ”sopivimmat”.

Yleensä jos kaulaosa on malamuutille sopiva menee vetopiste takana naapurikuntaan.

Liian pitkä! Vetopiste pitkällä hännäntyven takana. Oikea pituus ja muutenkin sopiva valjas.

Liian pitkä ja liian kapea rinnasta. Emma parka… Liian pitkä ja liian iso rinnasta. Kaikkiaan liian suuri valjas. Sopiva valjas voi ilman vetoa näyttää vaikka tältä.

Takaisin kotisivulle

Back Home