Takaisin kotisivulle

 

 

 

 

 

 

Finnrock

Kenneltoiminnan strategia ja taktiikka

Finnrock –kennelin strategiana ei ole lisätä Suomen koirapopulaatiota. Intressit suuntautuvat vahvasti pyrkimykseen testata koiria mahdollisimman monipuolisesti kokeissa ja kilpailuissa kaikki koiraurheilulajit huomioiden. Tavoitteena kuitenkin on ensisijaisesti löytää sekä tuottaa koiria jotka soveltuvat valjakkokäyttöön.

 

Ominaisuudet joita arvostan koirassa ovat riittävä luonteen lujuus joka mahdollistaa tehokkaan intensiivisen työskentelyn vaikeissakin olosuhteissa. Koiran tulisi olla ryhmätyöskentelyyn soveltuva sekä koulutettavissa. Liike ja rakenne ovat tärkeitä, mutta näen ne pikemminkin keinona päästä tavoitteeseen (matkavauhtikestävä koira) kuin itsetarkoituksena jalostuksessa. Ahneus ja kaikinpuolinen kiinnostus ruokaan on erittäin toivottavaa. Juoksukykyisen ja -tahtoisen koiran on oltava terve.

 

Omien koirien ohella kennelissä on treenattu sekä kilpailutettu toisten omistuksessa olevia koiria tottelevaisuuskokeissa, näyttelyissä, valjakkoajossa sekä kuormanvedossa. Tämän lisäksi kennelissä on satunnaisesti myös muita hoitokoiria.

 

Kenneltilat on Lapin läänineläinlääkärin tarkastamat. Kennelliiton kennelneuvoja ei ole toistuvista pyynnöistämme huolimatta vielä käynyt tiloja tarkastamassa. Kennelille ollaan toiminnan kehittämiseksi luomassa koirien hyvinvointisuunnitelmaa.

 

Finnrock kasvattaa siperianhuskyjä, alaskanmalamuutteja ja grönlanninkoiria.

 

 

Strategisia näkemyksiä

Hyvä rekikoira on sellainen joka pitää liinan tiukalla ja etenee osoitettuun suuntaan parasta mahdollista vauhtia. Sitä voi ohjata ja kiittää äänellä, sen voi valjastaa, tossuttaa ja hoitaa sekä lääkitä ilman kohtuuttomia ponnisteluja. Se ei käytä koko vapaa-aikaansa tarhassa jekkujen keksimiseen vaan ymmärtää myös levätä välillä. Jollei se suoranaisesti rakasta jokaista laumansa jäsentä, se kuitenkin oppii kohtuudella sietämään kaikkia samassa valjakossa. Se pitää ihmistä johtajaan, mutta ei erittelemättä jokaista tapaamaansa ihmistä vaan uuden ihmisen on ensin ansaittava asemansa. Muut luonne ominaisuudet, kuten arkuus, ujous, ylivilkkaus, laiskuus, kovuus, leikkisyys jne voivat olla olemassa jos ne eivät suoraan vaikuta koiran kykyyn tehdä työtä. Jokainen koira kuitenkin näkee maailman ja tekee asiat omalla tavallaan. Joku koira toimii erinomaisesti yhdellä kuskilla ja toisella taas ei lainkaan. Hyvä vetokoira puolestaan toimii kyllä vaikka ajaja vaihtuisikin.

 

Kantavana ajatuksenani on käyttää vain parhaita koiria jalostukseen. Testatuista ja käyttöominaisuutensa osoittaneista vanhemmista on moninkertainen mahdollisuus saada  toimivia vetokoiria kuin testaamattomista tai muuten vain keskinkertaisista vanhemmista. Käyttökoiriksi luokiteltavien rotujen kohdalla ei pitäisi riittää että jalostukseen käytettävä yksilö on läpäissyt jonkin kokeen vaan että sen tulisi läpäistä koe tai kokeet parhain mahdollisin arvosanoin. Edellämainutuista syistä Finnrock ei tuota pentuja kovin usein. Etenkin alaskanmalamuutin kohdalla riittävän hyvän nartun löytäminen on todella vaikeaa ja käyttötulosten järjestelmällinen puuttuminen koirien sukutauluissa vaikeuttaa etsintää entisestään.

 

Alaskanmalamuutti on alkuperältään eskimoiden vetojuhta. Koiran tuli olla vahva ja työskennellä ahkerasti, sillä yhdellä perheellä ei ollut mahdollisuutta pitää useita koiria. Pienessä laumassa tai yksinään työskentelevien koirien ei tarvinnut olla erityisen sosiaalisia toisia koiria kohtaan, riitti että ne tulivat toimeen ihmisten kanssa. Seurakoiraksi jalostumisen myötä on suurimmaksi osaksi kadonnut aito työskentelevä malamuutti ja tilalle on tullut pehmeä kotikoira. Pientä määrää koirista on tosin jatkuvasti käytetty vedättämiseen, mutta testattuja koiria on nykyään häviävän vähän. Luonteensa puolesta keskimääräinen malamuutti soveltuu huonosti esimerkiksi safaritoimintaan turisteja vetämään, joten sekin työskentelymahdollisuus jää rodulta käytännössä hyödyntämättä.

 

Grönlanninkoiran työ vetokoirana jatkuu edelleen. Grönlannissa ja Huippuvuorilla pidetään edelleen koiraa vain sen käyttöominaisuuksien vuoksi. Harraste- ja kotikoirina näitä koiria on ylipäänsä erittäin vähän johtuen niiden alkukantaisesta ja suoraviivaisesta luonteesta joka soveltuu huonosti nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin. Sijaistoiminnot sekä pitkälle viety häiriökäyttäytyminen ovat grönlanninkoiran keino selvitä sille mahdottomasta elinympäristöstä. Suomessa grönlanninkoira on harvinainen rotu. Luonneominaisuudet karsivat sen käyttöä mannermaisissa valjakkokilpailuissa ja safaritoimintaan rotu soveltuu keskimäärin huonosti.

 

Siperianhusky oli Siperian alkuperäiskansojen vetokoira, joka sittemmin vietiin Yhdysvaltoihin ja jalostettiin kilpailemaan nopeudestsa valjakkoajoissa. Siperianhuskyllä on useita eri linjoja joiden käyttöominaisuudet sekä ulkonäölliset tekijät poikkeavat paljonkin toisistaan. Husky on sosiaalinen ja laumasuuntautunut koira joka luonteensa puolesta soveltuu hyvin myös safaritoimintaan. Näinollen sillä näyttäisi olevan nyky-yhteiskunnassa parhaat edellytyksen säilyä oikeasti työskentelevänä vetokoirana.

 

Lisätietoja alaskanmalamuutista rotuyhdistyksen sivuilta: www.alaskanmalamuutti.net

Lisätietoja grönlanninkoirasta saa parhaiten Norjalaisilta www.polarhunklubben.no –sivuilta.