Malamuuttiretki Ruotsiin lokakuussa 2005

 

Luovan suunnittelun, useiden puhelinkierrosten sekä parin peruuntuneen lähtöpäivän jälkeen osuivat palaset kohdilleen ja pääsimme kuin pääsimmekin tutustumaan muutamaan valikoituun ruotsalaiskenneliin. Matkan pääkohde oli ilman muuta kennel Noatak Keski-Ruotsissa lähellä Norjan rajaa. Jottei matka olisi ollut turhan yksioikoinen sinne ajettiin Ruotsin Lappia hipoen Mackinaw-kennelin kautta. Tarttuipa matkan varrella haaviin pari uuttakin ehdokasta joissa toisessa kävimme (Mihakias) ja toiseen emme saaneet yhteyttä tekemälläkään.

 

Ja näin se matka eteni:

 

Torstai 13.10.2005

 

 klo 17.00            Lähtö Karstulasta

 

 klo 21.05            Ala-Temmes

 

Perjantai 14.10.2005           606 km / 10 tuntia

 

  klo 10.30           Ala-Temmes, lähtö vaihtamaan autoa Ouluun

0 km          klo 12.00          Oulu lähtö. Sataa vettä

130 km      klo 14.00           Kemi, Kobuk Joonakselle hoitoon, jutustelua

160 km      klo 15.00           Haaparanda, RUOKAA

174 km      klo 15.43           Armeijan varustemyymälä, ostoksilla

274 km      klo 16.55           Luleå, tankkaus. 10,36 kr/l

427 km      klo 18.28           Arvidsjaur

454 km      klo 18.55           Avaviken, ulkoilua hämärällä sivutiellä

606 km      klo 20.44           Kaskeluokt, Mackinaw kennel

 

Perjantai oli melko suoraviivaista ajoa muutamalla pakollisella tauolla. Kemissä meni alussa tunti, mutta muuten liikuttiin rivakasti. Armeijan varustemyymälä heti Haaparannan ulkopuolella oli herätepysähdys mutta hyvä sellainen. Ilta vietettiin Mackinaw-kennelin väen seurassa ja myrskyä kuunneltiin yö asuntovaunussa.

 

 

Lauantai 15.10.2005            450 km / 10 tuntia

 

606 km      klo 13.21           Kaskeluokt lähtö

638 km      klo 13.40           Storuman, Apteekki kiinni

700 km      klo 14.20           Wilhelmina

702 km      klo 14.25           Wilhelmina, Apteekki löytyi -kiinni, soitto

707 km      klo 14.45           Wilhelmina, Sjukstugan löytyi. Ilmainen näyte allergiaan

  klo 14.48           Wilhelmina tankkaus 11,8 kr/l

792 km      klo 15.28           Dorotea, porkkanat takakontista käytäntöön

831 km      klo 16.10           Tien varsi, kusitauko

861 km      klo 16.40           Mullnäset, Mihakias kennel

861 km      klo 18.58           Mullnäset, lähtö

879 km      klo 19.14           Tien varsi, kusitauko

953 km      klo 20.00           Östersundom

959 km      klo 20.15           Östersundom, parkkiin; itämainen noutopöytä -ruokailu

                 klo 21.29          Östersundom lähtö

961 km      klo 21.44           Östersundom tankkaus + kaljaa

1000 km    klo 22.16           Jossain tien päällä, tasan tuhat kilometriä takana

1051 km    klo 23.01           Jossain tien päällä. Käännytään ympäri

1056 km    klo 23.13           Potentiaalinen yöpaikka; metsätie Persåseen

                 klo 23.25          Persåseen, teltta pystyssä mäen alla luurankokokoelmat

                 klo 23.45          Persåseen, nukkumaan, pakkasta muutama aste

 

Lauantaina katsastettiin Mackinaw-koirat josta syystä lähtö siirtyi iltapäivän puolelle. Sitten seikkailtiin apteekin haussa. On hyvä muistaa, että lauantaisin Ruotsissa on apteekit kiinni. Sjukstuga päivystää hätätapauksia ja sen puhelinnumero on apteekin ovessa. Soittamalla saa ajo-ohjeet sekä paikan löydettyään ilmaiset lääkkeet. Tässä tapauksessa allergialääkkeet. Lauantaina katsastettiin vielä toisetkin koirat, Kennel Mihakias oli juuri muuttanut Tanskasta Ruotsiin lumen ja kilpailujen perässä. Kaksi pitkäjalkaista narttua sekä raskas Itä-Eurooppalainen tuonti uros.

 

Pätkä ajoa ja Östersundomin huomattavassa kaupungissa ruokailtiin persoonallisessa Kaukoidän noutopöytäsysteemissä. Siinä valittiin raa’at artikkelit noutopöydästä, ojennettiin lautanen kokille, siirryttiin pöytään odottamaan ja tarjoilija toi wokatun valmiin annoksen pöytään. Herkullista ja monipuolista!

 

Östersundomista ostettiin myös olutta kun sitä ei muuten sattunut olemaan matkassa. Pikkubudjetin matkailu tarkoittaa yöpymisiä vieraanvaraisten kennelinomistajien luona tai – teltassa. Kesti tovin ennen kuin ymmärsimme etteivät ruotsalaiset rakenna metsäteitä siinä mittakaavassa kuin me suomalaiset. Pikkuteitä jotka eivät vieneet talon pihaan ei yksinkertaisesti tuntunut olevan ollenkaan. Etsimistä hankaloitti asianomaisten väsyminen sekä synkkä pimeys. Lopulta pitkän kiemurtelevan tien tavoitettua pikkuisen kylän siitä erkani ylös vuorelle lupaava pisto. Ajoa heinikossa totaalisessa pimeydessä, väsyneenä ja pakkasen vaaniessa auton ulkopuolella. Tasainen pläntti tien vieressä riitti. Teltta pystyyn. Pimeä peittää armollisesti maisemat ja otsalampun valossa vasta paljastui muutaman metrin päässä teltasta oleva hirvien ja nautojen luurankojen kasauspaikka. Lupaan etten enää koskaan vitsaile hautausmaasta rauhallisena nukkumapaikkana kuten olin koko illan tehnyt, sillä se toteutui liiankin kanssa…

 

Sunnuntai 16.10.2005                   706 km / 17 tuntia

 

                 klo 8.00            Persåseen, herätys

                 klo 9.00            Ylös

1056 km    klo 9.49             Persåseen lähtö

1162 km    klo 11.10           Hede, tauko

                 klo 11.23          Hede lähtö

1298 km    klo 11.50           Radio auki, ei kanavia – CD

1249 km    klo 12.30           Tunturiylängöllä aamupesu pikkupakkasessa

                klo 12.44           Matkaan taas

1351 km    klo 14.00           Sörsjö, ruokaa

1352 km    klo 14.30           Noatak

                 klo 18.52          Noatak lähtö

1354 km    klo 18.55           Tien varressa kusitauko

1387 km    klo 19.40           Pikkukylä risteyksessa tankkaus 11.88 kr/l, vettä, ruokaa

                klo 20.00           Pikkukylän bensa-aseman piha – ruokailu

                klo 20.30           Matkaan

1762 km    klo 01.15           Härnosand, teltta pystyyn voimalinjan alle

 

Sunnuntai oli koko retken odotetuin päivä! Reitti vei meidät uskomattomaan tunturimaisemaan, missä vaelluskelpoinen maasto alkoi metrin päässä asfaltin reunasta. Tuskaa teki ajella autolla niin hienojen patikkamaastojen halki. Aamutoimet suoritettiin hyvissäajoin puoliltapäivin tunturipurossa, joka oli riittessä. Ruokaa saatiin jo iltapäivällä, sillä Noatakilla oli oltava kaikki aistit valppaina. Ja kyllä siellä menikin aikaa. Mutta niin paljon jäi vielä kysymättäkin…! Mahtavia koiria ja todella ammattimainen suhtautuminen rekikoiriin. Erittäin antoisa vierailu. Retken ehdoton kohokohta.

 

Noatakilta lähtiessä oli taas nälkä ja alkoi hämärtää. Vuoriston pikkukylässä tankattiin autoa ja itseä, jonka jälkeen seurasi puuduttavaa ajoa tuntikaupalla. Lähes 400 km yhtäsoittoa. Puolenyön jälkeen alkoi jälleen pikkutien metsästys ja rannikolla se oli jopa vaikeampaa kuin vuoriston laitamilla. Lopulta kompromissina voimalinjalle ja nukkumaan. Pakkasta oli jälleen muutama aste.

 

 

Maanantai 17.10.2005                  782 km / 15 tuntia

 

                 klo 8.00            Herätys

                 klo 9.20            Ylös

                 klo 10.10          Aamiainen maastossa

1762 km    klo 10.32           Härnosand lähtö

1872 km    klo 11.48           U-käännös kun bensa-asemat loppui…

1880 km    klo 11.57           Örsködsvik tankkaus

1987 km    klo 13.09           Umeå, Wasa-laivojen terminaalin risteys

2000 km    klo 13.21           Umeån pohjoispuolella 2000 km täynnä

2124 km    klo 13.39           Skellefteå, björkis-myymälä ja ruokailu

2124 km    klo 16.02           Skellefteå lähtö

2127 km    klo 16.12           Skellefteå tankkaus 9.20 kr/l

2262 km    klo 17.40           Tien varressa kusitauko

2376 km    klo 18.45           Haparanda

2378 km    klo 18.47           Haparanda Nettopris, shoppailua

2417 km    klo 19.30           Kemi, Joonaksella, noudettiin Kobuk hoidosta, jutustelua

                 klo 21.45          Kemi lähtö

2544 km    klo 23.02           Ala-Temmes

 

+350 km    klo 02.50           Karstula

 

Maanantai alkoi reippaassa pakkasessa. Maastoaamiainen pidettiin nousevan auringon läiskässä ja taas ajamaan. Bensa meinasi tehdä tepposet, mutta tässä vaiheessa riskinottohalukkuus oli jo melko matalalla, käännyttiin ympäri viime hetkillä ja selvittiin bensa-asemalle saakka. Seuraavalle ei oltaisi selvitty. Umeån jälkeen meni 2000 km rikki ja oli todettava että alustava suunnitelmamme likelle 2000 km kokonaismatkasta tulisi tarkentumaan melkoisesti ylöspäin.

 

Skellefteåssa käytiin björkiksen myymälässä tekemässä valjashankintoja. Siellä myös syötiin. Parilla pikkutauolla hurautettiin 250 km Haaparantaan. Myönnettävä on että lopumatkasta alkoi auton penkki ahdistaa ja parikin sataa kilometriä tuntui välillä pitkälle matkalle. Puhumattakaan kun aamupäivällä viitat näyttivät masentavasti matkaa olevan 600 km  tavoitepaikkakunnillemme. Kilometri kerrallaan ja Haaparantaan päästyämme shoppailtiin hieman. Sitten kemiin noutamaan Kobuk hoidosta, kahville ja katsastamaan jälleen Joonaksen husky-pentuja.

 

Ala-Temmeksellä oltiin ennen puolta yötä ja ajoin siitä vielä samalla istumalla Karstulaan, sillä tiistai oli työpäivä.

 

 

 

Takaisin kotisivulle

 

Back Home