|
|
Uusivuosi
2007-08Tuntsalla
Uudenvuodenattoillan ohjelma: hiihtoa Kaamosvaellukseen toi lisäjännitystä
fakta että lähtöpaikkakunnalla (Rovaniemi) ei ollut lainkaan lunta. Sitä ei
ollut myöskään Kemijärvellä ja Sallan kylälläkin vähänlaisesti. Mutta siitä
ylöspäin lumitilanne parani kokoajan ja muutamana päivänä taisi tulla jo
manattuakin kinoksen syvyyttä pahimmissa upottavissa nousuissa… Retken lähtöpiste oli Tuntsan
Pubi jo siksikin että tie oli aurattu sinne saakka eikä paljon pidemmälle.
Reitti kulki ensin hyvää kelkkauraa itään kohti Sorsatunturia. Ensimmäinen yö
vietettiin Sorsan kodalla. Mukava kanakoppi jyrkällä
kumpareella. Juoksevaa vettäkin löytyi, joten lumensulatusprojektio ei
alkanut ihan vielä. Lähtiessämme Sallasta siellä oli pakkasta -1 astetta.
Tuntsalla lähtöpisteessä ilma tuntui tosi kylmälle, arvelimme pakkasta olevan
noin -5 astetta. Mittarikin oli, mutta ei siinä lähtöpuuhassa sitä mihinkään
saanut ripustettua. Olisi vielä unohtunut. Hiihtäessä ilma tuntui kokoajan
kylmenevän ja varsinkin kun pysähdyttiin tauolle, oli heti vilu. Perillä kun
saimme viimein mittarin lukemat, ne olivat -22 astetta. Valoisa aika kesti
puoli 10:stä puoli 3:een. Ennen sitä ja sen jälkeen oli suunnistaminen jo
mahdotonta. Ensimmäisen hiihtopäivän
haasteellisin kohta oli hieman puolivälin jälkeen eteen ilmaantunut sula oja.
Vesipohjaojia oli matkalla ollut useampiakin, mutta tämä oli leveydeltään
sitä luokkaa että pääsimme suorittamaan ensimmäistä lukuisista
vesistönylitystehtävistämme. Ihan puhtain paperein siitä ei selvitty - taidot
ruosteessa näemmä – sillä pulkka kaatui sulaan. Katu uskottavuutemme parani
kertaheitolla lopun reissua suojapeitteen ollessa toiselta sivultaan
tukevasti jäässä. Kakkospäivänä oli totuttu jo
pakkaseen ja hyvällä fiiliksellä lähdettiin taapertamaan ylämäkeen kohti
Takkaselkiä. Uuvuttavan umpisessa rymyämisen vastapainona oli avomaastossa
hankikantoa, harmi kyllä alamäkeen… Pidettiin vain yksi tauko, sillä valoisa
aika uhkasi käydä vähiin ja vaikka matkaa ei paljon ollut eteni se hitaasti.
Leiri pystytettiin Takkaselkien länsirinteelle kauniiden maisemien ääreen.
Niitä tuskin havaittiin sillä jotta lumesta olisi saatu riittävästi vettä
itselle ja koirille jatkui vesiprojekti nuotion ja trangian voimin yli 7
tuntia yhteen menoon. Kaikki muu tehtiin siinä sivussa. Jään
kuorruttamat polttopuut paloivat kituliaasta, niiden hankkiminenkin oli jään
kanssa taistelua minkä lisäksi yli -20 pakkasessa kaasupoltin ei toimi ja
spriipoltinkin on tehoiltaan normaalia heikompi. Näissä merkeissä meni
ilta, kattilat ja koirankupit saivat tuhdin nokikerroksen ja kaikki maistui
mitä suurimmassa määrin savulle. Kirkkaana mielessä siinsi
keitinlaatikkosysteemi telttaan ja bensakeitin siihen tohisemaan. Mutta mikä
tärkeintä, fiilis oli loistava! Kunhan piti untuvatakin päällä ja jäästä
koppurat hanskat kädessä ja vahti etteivä kupit kaadu nuotioon, ei meillä
ollut pienintäkään valituksen aihetta. Keskellä hiljaisuutta, kirkkaan
tähtitaivaan alla, omalla pikku porukalla puuhaten koirien nukkuessa
makuualustojensa päällä oli tunnelma mitä rauhaisin ja miellyttävin. Samaa rataa jatkui reissu läpeensä,
erinomaisissa tunnelmissa, tosin ehkäpä paria haastavampaa hiihtopätkää
lukuunottamatta joista toisessa pulkka oli viistorinteessä nurin 10 m välein,
eteneminen käytännössä olematonta ja toisessa ajauduttiin tiheään
korpikuusikkoon joka kulki lisäksi ylämäkeen. Se oli sen lajin
pakkopuskemista että ei voinut kuin Martti Servoa lainaten ihmetellä: ”Mikä
on kun ei taidot riitä, mikä on kun EI ONNISTU.”
Vaan niin niistäkin paikoista pois selvittiin ja usko omiin ja koirien
suorituskykyyn senkuin vahvistui. ;) Reissussa
opittua: -
Jarru ahkion
perässä olisi ihan helkkarin kätevä! Turvallisuustekijöistä
nyt puhumattakaan. Nimim. kaatumisen yhteydessä
venähtänyt nivunen -
Strochin
”Jägerte” laulattaa. Mutta vasta nauttimista seuraavana
päivänä. Rasittavaa reissukaverin kannalta kun kaikki kommentit tulee
sävelen kera? Teemalauluja em. Servon biisin lisäksi
oli mm. ”Vielä on kesää jäljellä”, toki muokattuna versioksi ”vielä on matkaa
jäljellä” sekä ”maailman sinisin taivas” plus muutamia muita. -
Kaikki mitä
olettaa jatkuvasti tarvitsevansa leirissäoloaikana, pakataan RUOKAlaatikkoon.
Se ei koskaan unohdu ahkioon kun alkaa iltavapaa. Varustelista ja kommentit sen
toimivudesta täällä
Sorsan kota. Taustalla Sorsatunturin
pohjoisrinne ja valon viime hehkua. Sorsa covered fireplace. In
the backround Northern side of fjeld Sorsa and the last glow of light.
Tauko. Maisemassa ei todella mitään valittamista. Huomaa pinkki
taivaanranta. Lunch. And no complains
about the scenery. Notice pink sky.
Lunta, hämärää ja sankkaa metsää. Snow, dimm and thick forest.
Telttailua talvella. Vedensulatus vie lähes koko
valveillaoloajan. Vasemmassa alareunassa koirankuppien ja rimojen alla
on lumikuopassa metrin syvyydellä nuotio. Kiehuvaksi lumesta sulatettu vesi keitettiin
trangialla. Pakkasta -22, hanskat jäässä, polttopuut paksun jääkuoren
peittiämiä ja muuta normaalia pikku hankaluutta. Winter camping. Melting snow
to water takes time. It is first thing to begin after stopped for the night
and last thing to do before going to sleep. There is a campfire under
dogbowls down left. At that moment about 1 meter under bowls melting its way
throuh snow as burning.
Nuoluskurun kota, tosin paremmin Kuskoivan kotana
tunnettu. Covered campfireplace by
fell Kuskoiva.
Jani ja Agnes vapaapäivän sumuisella ja tuulisella
Kuskoivanhuiputus retkellä. Jani and Agnes climbing up
towards the peak of fjeld Kuskoiva.
Länsituuli tuli tutuksi matkalla Kuskoivan huipulle.
Karvalakki on voittamaton varuste tuulessa ja
pakkasessa. On the side of fell Kuskoiva
wind made conditions extremely cold. Furry cap worked like a
dream and I didin’t have to worry about frost-bites.
Kuskoivan huippu ja kova repivä tuuli pakkasen
lisäksi. Ainoa suojainen paikka evästauolle löytyi matalien
katajien suojanpuolelta. In the top of fell Kuskoiva.
Extremely harsh wind. Only calm place we found was
behind those low junipers. No sight-seeing in this fog.
Nuotion lämpö ei ylettynyt kauas. Kodan
sisälämpötila n 5 astetta enemmän kuin ulkona. Inside temperatures was
about 5 degrees warmer than uotside temperatures. Drying things by the fire.
Kirjaimellisesti ”työskentelevä alaskananmalamuutti
sekä grönlanninkoira” Niklas edessä ja Megi takana. Ei ihan kevyttä hommaa
tehdä 6 tuntia päivässä. Literally ”working
alaskanmalamute and greenland dog”. Not the easiest job to do 6 hours per
day. Niklas in front, Megi
behind. * * * * * * * Kiitos Janille ja Agnekselle hyvästä seurasta ja
salamaakin nopeammasta reagoinnista! Jani päätti lauantai iltana lähteä
reissuun, pakkasi sunnuntaina ja oli maanantaina klo 06 autossa matkalla
pohjoiseen. Ei se turhaan ollut vuotta ”nopean toiminnan joukoissa”
Kosovossa. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin
mummille! Miki sai paljon uusia virikkeitä ja turvallista
pyyteetöntä huolenpitoa koko viikon kun äiti nautti lumesta ja pakkasesta
tunturissa. Kiitos mummi, kiitos ja KIITOS. Ihan kaikesta. *Manymany thanks to Jani for
his quick desicionmaking and that he came with us to this trip. Jani went
shopping for food and packed his pulka in a day. Truly his time in Kosovo’s
“rapid deployment force” was no waist of time! The
biggest thanks goes still to grandmam! Miki got exellent care and
lots of new ideas to work with during the week his mom was happily skiing in
the snow and cold. Special thanks and lots of love to grandma from us! Thank
You! |
|
