Takaisin Retkeily sivulle

Finnrock Sallassa Sallan suosio matkakohteena on kokonaan Reetan syytä. Ruufus pentu Tuntsalla Kuskoivan rinteellä 1999 Ruufuksen kanssa Karhutunturilla 2000 Sorsatunturilla Ruufus ja Otto 2002 Sorsatunturilla Ruufus, Otto ja Leidi 2004 Kurja kun on niin kurja keli ja kurjat urat... Mikä tässä lajissa oikeen viehättää?! Ruufus, Otto ja Leidi hohtavilla keväthangilla 2004 ”Sulamaan treeniä” Lapin malliin lokakuussa 2004 Ruufus, Niklas, Emma ja Otto Valjakoiden syysretki laavulle 2004. Etualalla Emma Reeta ja valjakko 2006 – Finka, Nasta, Riitu, Roosa ja Neea Talvinen rekiretki Ruuhitunturin maastoissa 2006 – Emma, Megi ja Niklas

Kootut selitykset Sorsatunturi on Tuntsalla ja Itäkairan korkein huippu, 603 m merenpinnasta. Siinä lienee syy miksi sinne aina päädytään. Toisekseen syynä ovat tietysti huikeat maisemat ja se, että puolet niistä on naapurin puolta. Vänäjän raja menee Sorsatunturin itärinteellä. Mutta on niitä muitakin huippuja sentään kierreltyinä. Tuntsa on ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Suuret paloaukeat ja ”puiden luurangot” muistuttamassa täydellisestä tuhosta, harva asutus ja vähäinen kulkijoiden määrä ovat Itäkairan ehdottomia plus-puolia. Suurin osa Sallan seudun hauskuudesta kuitenkin puuttuisi elleivät Reeta ja Mika asuisi siellä. Reetaa on syyttäminen että ylipäänsä otin rekikoiria. Päiväretki kolmella 5-koiran valjakolla omaan tahtiin Lapin maisemissa tulisteluineen on erittäin tehokas tapa aivopestä kenet hyvänsä rekikoiraihmiseksi. Ei sillä etteikö tuolloin jo pari vuotta kestänyt jatkuva päivittäinen propaganda olisi vakuuttanut minut unohtamaan kaikki haaveeni siitä PK-koirasta... Koska Reetallakin on valjakko, ollaan Sallan kylää ja lähiympäristön reittejä kierrelty treenimielessä useampaankin otteeseen.