Kennel Finnrock

Reitti: Ailakkalahti – Ailakkajärvi - Termisvaara (1029 m) –Termisjärvi itä – Kutturankuru (+ muutama mutka) – Jollanoaivi (1029 m) – Termisjärvi länsi – Salmikuru – Ailakkajärvi – Ailakkalahti

Reitin pituus km: noin 70 km

Keskimääräinen etenemä: 13 km/vrk

Keskimääräinen vaellusaika päivässä: 6 h/vrk

Sää: Pilvipoutainen. Lämpötilat +6 ja + 20 asteen välillä. Sadekuuroja illalla, alkuviikolla myös rakeita. Kohtuullinen tuuli joka voimistui iltaisin.

Maasto: Ensimmäinen päivä tunturikoivikkoa ja -ylänköä. Kakkos- ja kolmospäivä rakkaa ja vaikeakulkuista kivikkoa, rinteitä, nelospäivä jyrkkiä niittyrinteitä ja hiekka/kiviharjuja. Vitospäivä rakkaa ja tunturikoivikkoa.

Koirat

Agnes 11 kk narttu, lähtöpaino 24,5 kg, repun paino 1,5 kg ”jälkiruokavastaava”

Ruufus 5 v uros, lähtöpaino 32,5 kg, repun paino 5,2 kg ”koiranruoka ja -varustevastaava”

Otto 5 v uros, lähtöpaino 36,5 kg, repun paino 6,1 kg ”sade- ja koiranvarustevastaava”

Retken tarkoituksena oli ensisijaisesti tutustua näin ensi alkuun lyhyemmällä visiitillä Käsivarren vaellusmaastoihin jotka huhujen mukaan olisivat aivan oma kivikkoinen maailmansa (pitää totisesti paikkansa). Toisena ideana oli testata lyhyellä vaelluksella koirien vaihtoehtoista retkiruokintaa. Niinpä mitään teollista koirien valmisruokaa ei vaelluksen aikana käytetty. Kotona koirat syövät koirien kotiruokaa ja nappulat ja muut toimivat lähinnä makupaloina.

Ruokinnan suunnittelun perusteista

Retken ruokinnan suunnittelun tavoitteena oli laatia saatavilla olevista raaka-ainekomponenteista koiran energian ja ravintoaineiden kulutusta vastaava dieetti joka olisi kevyt kantaa. Energiantarpeen määrittelyssä käytin lähtökohtana teoreettista mallia (The National Academy of Science 2000) koiran laskennallisesta energian tarpeesta (KJ/vrk). Mallin antamiin lähtöarvoihin lisätään koiran tekemän työn (tuntia/vrk) sekä ilman lämpötilan perusteella kertoimia ja lopputuloksena on suuntaa antava koiran energian tarve KJ/vuorokausi. Koska mallin perusteella energiantarve lisääntyi vain lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle, se ei tässä tapauksessa vaikuttanut laskennalliseen energian tarpeeseen. Käytännössä kuitenkin korkeat (yli +10 astetta) lämpötilat lisäävät koiran energiantarvetta. En tässä yhteydessä paneudu itse laskentaan sen kummemmin.

Ravintoaineiden (rasva, valkuainen, hiilihydraatit, sekä vitamiinit ja kivennäiset) tarpeen määrittelyssä käytin ravintoaine-taulukkoa teoksesta ”Nutrient Requirements of Dog’s. Reviced 1985”. Samaa teosta käytän myös koirien kotiruokinnan suunnittelussa.

Ruokinnan suunnittelu ja komponentit

Koska koirieni kotiruokinta perustuu suurimmalta osaltaan pakastettuun raakaan lihaan ja rasvaan, oli ongelma löytää niitä vastaava tuote joka säilyisi retkiolosuhteissa. Päädyin yksinkertaisesti kuivattuun rouheiseen lihaan. Sen energiapitoisuus on korkea (2180 KJ/100 g), siinä on kohtuullisesti rasvaa (21,6%) ja jopa ylimäärin valkuaista (68,8 %). Raaka-aineena oli kotimainen naudanliha. Lisäksi se oli pienen käyttömääränsä vuoksi tavattoman kevyttä. Rasva ja valkuainen ratkaistu ja niiden myötä myös energian riittävyys suurimmalta osin. Loput energiasta laskin tulevan käyttämästäni pienestä määrästä hiilihydraatteja.

Hiilihydraattina käytän kotioloissa puuroa, yleensä kaurapuuroa, toisinaan riisipuuroa. Puurojen keitteleminen koirille retkiolosuhteissa ei kuitenkaan tuntunut houkuttelevalle, joten otin käyttöön kypsennetyn riisin. Se on lähes puhdasta hiilihydraattia (88,5 %) joten käyttömäärät saatoin siinäkin pudottaa melko pieniksi. Riisin heikkous kauraan nähden on ettei siinä ole läheskään niin monipuolisesti hivenaineita ja pohdiskelinkin tätä pitkään. Muita realistisia vaihtoehtoja ei kuitenkaan oikeastaan ollut.

Koska edellä mainittu paketti on sulavuudeltaan lähes 100 % luokkaa, tarvittiin ruuansulatuksen häiriöttömän toiminnan takaamiseksi kuitua. Kevyttä ja kuivaa ja siis säilyvää, jopa tutkimusten mukaan koiralle hyvin sopivaa: sokerijuurikasleike. Suositusten mukaan kuidun osuus tulisi olla 2-5 %, päädyin käyttämään noin 5 %, eli aika korkeaa kuitupitoisuutta varmistaakseni ruuansulatuksen toiminnan. Kyseessähän ei ollut sinänsä raskas yhtäjaksoinen työskentely alituisen stressin alaisena kuten rekikoirakisoissa vaan vaellus taukoineen. Hyväkuntoisen vaeltamiseen tottuneen koiran elimistön stressitason ei siinä yhteydessä pitäisi nousta kovin korkealle ja oletin Agnes-ensikertalaisenkin oppivan rutiinit nopeasti, fiksu kun on.

Elämää pääasiallisesti ylläpitävien komponenttien varmistuttua pääsin syventymään yksityiskohtiin: hivenaineet, vitamiinit ja muu sellainen. Vitamiinit oli suhteellisen helposti ratkaistavissa. Rasvaliukoisten vitamiinien riittävyydessä ei tukeuduttu komponenttien sisältämiin hajamääriin vaan vitamiinit huolehdittiin kohdalleen tankkauksella ennen lähtöä. Etenkin E-vitamiinia koirat saivat reilun viikon ajan tupla annoksen normaaliin nähden. Kalaa syötin parin viikon aikana ennen lähtöä tavallista useammin ja ennen lähtöä muutaman päivän kalanmaksaöljykuuri varmisti lopputuloksen: A-, D- ja E-vitamiinit matkassa. K-vitamiinin koira valmistaa itse. Vesiliukoisten vitamiinien saannista puolestaan oli huolehdittava päivittäin. B-vitamiinitabletit ruuan seassa nyt eivät paljon painaneet ja C-vitamiini jauhe sekoitettiin samoin ruoka annokseen. Vaikka tutkimusten mukaan koira ei normaalioloissa tarvitse erillistä C-vitamiini lisää, katsoin sen olevan tarpeellinen C-vitamiinin ollessa tärkeä osatekijä elimistön vastustuskyvyn ylläpidossa ja kudosvaurioiden korjaamisessa.

Hivenaineissa keskityin vain oleellisimpiin. Vasta mikäli reissussa oltaisiin pari kuukautta, olisi syytä huolestua erillisten hivenien ja kivennäisten saatavuudesta. Kalsiumin lähteenä toimi ruokintakalkki, joka samalla toi seokseen tarpeellisen magnesium lisän. Fosforia on lihassa ja riisissä sinällään jo yllin kyllin, joten se puoli oli järjestyksessä. Natriumia, seleeniä ja rautaa tuli luonnostaan käytetyistä komponenteista mutta kalium jäi kohtuullisen vähälle huomiolle. Sitä oli lähinnä juurikasleikkeessä jonka käyttömäärä oli pieni.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat sitten lopulta välttämättömät rasvahapot. Juoksevassa muodossa olevat tyydyttymättömät rasvat härskiintyvät ilman jääkaappia tunneissa. Vaikka kuinka tarkastelin valittuja komponentteja, eivät niiden tyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuudet riittäisi alkuunkaan. Sian ihra olisi ollut nautaa parempaa, mutta kuivaliha oli puhdasta nautaa. Vaihtoehdot olivat lähteä ilman rasvahappoja tai ostaa öljykapseleita ja käyttää niitä. Päädyin lähtemään ilman rasvahappotäydennystä perusteluina että reissu on lyhyt, enkä lisäksi olisi enää ehtinyt testaamaan kapseleita ennen lähtöä.

Ruokinnan käytännön toteutus ja seuraukset

Ennen retkeä koirat saivat viikon ajan kuivalihaa osana päivittäistä ruoka-annostaan kuivalihan määrän kasvaessa ja tuoreen lihan vähentyessä. Samoin paluu tehtiin kolmen päivän aikana lisäämällä tuoretta lihaa ruokaan ja vähentäen kuivalihan osuutta. Koirien konkreettinen ruoka-annos retkeä varten koottiin niin, että sekoitin kulhossa 5 osaa kuivalihaa ja 1 osan riisiä. Jaoin seoksen kerta-annoksiksi siten, että annos/koira/päivä oli noin 6 desilitraa. Otto suurimpana sai vähän enemmän, mutta vaikka Agnes oli 8 kg Ruufusta kevyempi ne saivat saman annoksen perusteluilla että Agnes on kehittyvä koira ja huomattavasti aktiivisempi kuin Ruufus. Jokaiseen kerta-annokseen lisäsin erikseen 4 ml seosta joka koostui 12 osaa ruokintakalkki, 1 osa metioniini ja 2 osaa C-vitamiini. Jokaiseen annokseen tuli myös noin 10 grammaa sokerijuurikasleikettä ja 6-10 kpl Vetzyme B-vitamiini tabletteja. Tällä menettelyllä Oton päivittäinen ruoka-annos painoi 250 grammaa ja Agneksen sekä Ruufuksen annokset 200 grammaa. Pikaisella laskutoimituksella kolmen koiran kuuden päivän (aina ylimääräinen ruoka annos mukana varmuuden vuoksi) painoivat pakkaustarpeineen vain n. 4,5 kg!!

Päivittäinen ruokailu oli illalla ja annoksiin kaadettiin muutama desi kuumaa vettä ja reilu puoli litraa kylmää vettä ja annettiin turvota. Turpoaminen oli nopeaa ja koirilla oli kauttaaltaan pehmennyt ruoka valmiina noin 15 minuutissa. Syömättömyyttä ei ilmennyt vaan ruoka kelpasi hyvin joka päivä. Annokset olivat turvonneina suuret täyttäen litran vetoiset metallikupit ääriään myöten. Koirilla ei ollut erikseen vettä tarjolla lepopaikassa vaan ne voivat käydä juomassa leiripaikan purosta halunsa mukaisesti. Yleensä koirat joivat illalla ruokailun jälkeen vain vähän, mutta aamulla sitten enemmän.

Koirien jätökset olivat koko viikon melko normaaleja. Uloste oli jonkin verran normaalia tummempaa, minkä muutoksen olen havainnut aikaisemminkin kuivalihan käytön yhteydessä ja koostumukseltaan tasaisen kiinteää. Mitä nyt jokunen varpu ja heinä satunnaisesti seassa. Ulostamistiheys ja ulosteen määrä oli suunnilleen sama kuin kotiruokinnallakin. Näillä perustein arvioituna koirille tutun ruokinnan jäljittely onnistui, eikä ruuansulatuskanava joutunut poikkeuksellisen rasituksen kohteeksi.

Loppuajatelmat – eli mitä opimme tästä

Tarkoituksena oli arvioida ruokinnan onnistumista ensisijaisesti energian riittävyyden kannalta, sillä siihen oli käytössä yksinkertainen konsti: Koirat punnittiin lähtöpäivänä ja ne punnittiin uudestaan vaelluksen päättymisen jälkeen. Koska vietimme pari päivää Kilpisjärvellä sisämajoituksessa koirat punnittiin vasta kotiin palattuamme. Loppupainoissa oli tapahtunut seuraavat muutokset:

Otto painoi edelleen n. 36 kg, eli painoa pudonnut vajaa puoli kiloa

Ruufus painoi reilu 33 kg, eli se oli suorastaan lihonut reissussa puoli kiloa

Agnes painoi noin 24 kg, joten se oli laihtunut eniten, reilun puoli kiloa. Vaikka sillä oli siis suhteessa huomattavasti isompi annos kuin pojilla ja se tankkasi pitkin päivää vielä poron papanoilla. Mutta kyllä se toisaalta sitten juoksikin kokoajan.

Kokonaisuudessaan voi todeta että energiatalouden puolesta dieetti oli onnistunut tämän pituiselle reissulle. Koirakohtaiseen annosteluun puolestaan jäi petraamista eikä laskennallinen energiantarve ainakaan Ruufuksella vastannut todellisuutta. Puolen kilon painonpudotus 5 vrk:n aikana ei vielä ole hälyttävä kun toisaalta on yritettävä antaa koiralle sen tarvitsema energiamäärä kerralla päivän päätteeksi ja toisaalta arvioitava koiran elimistön rajoitettua kykyä sulattaa ja hyväksikäyttää ravintoa liikunnan ollessa päivittäistä. On huomioitava ettei koirilla ollut tällä reissulla yhtään vapaapäivää, vaan joka päivä edettiin reppuja kantaen. Yksikin vapaapäivä täydellä ruoka-annoksella olisi saattanut pitää Oton ja Agneksen painot ylhäällä. Ja lihottanut Ruufusta entistä enemmän. Retken edetessä koirienkin reput kevenivät hieman kun tasoitimme painoja Oton ja Ruufuksen kesken. Agneksen repuilla oli sille lähinnä kosmeettista merkitystä puolentoista kilon painoillaan.

Ravintoaineiden riittävyyden tutkiminen vaatisi täsmällisempää tutkimusta ja kokeita. Silmämääräisen arvion mukaan koirille ei tullut puutosoireita vaellus viikon aikana eikä sitä seuraavan parin viikon aikana. Ainoa mikä tietysti pisti silmään oli Agneksen merkittävän kuiva ja huono turkki joka suurimmaksi osaksi johtui karvanlähdöstä. Olisin mieluusti syöttänyt sille koko viikon riittävästi välttämättömiä rasvahappoja turkinvaihdon tukemiseksi. Myös Ruufuksen turkki kuivui reissussa, mutta Otto puolestaan oli palatessamme yhtä pörröisen nallekarhumainen kuin aina ennenkin. Erot johtuivat kuitenkin ruokavaliota todennäköisimmin siitä että Ruufus ja Agnes uivat monta kertaa päivässä ja Otto ei kertaakaan.’

Tulevaisuus

Kesävaelluksen suurin ongelma, kantamusten paino, aiheuttaa päänvaivaa niin koirille kuin kaksijalkaisillekin patikoijille. Kaikki tarpeellinen pitäisi saada mukaan mutta kantamuksen pitäisi olla sen verran kevyt että reissusta voisi nauttiakin. Tämä keveysvaatimus oli ensisijainen syy lähteä kokeilemaan teollisen valmisruuan poisjättämistä. Toinen syy oli henkilökohtainen mieltymykseni käyttää itse valitsemiani komponentteja koirien ruokinnassa. Lähes kaikkea sitä, tai ainakin vastaavaa, mitä kuivamuonasäkin kyljessä lukee, on saatavilla myös kotimaan markkinoilta.

Seuraavalle reissulle otan koirien ruuaksi varmasti jälleen tällaisen komponenttiseoksen teollisen nappulan sijaan. Oman sekoituksen ensisijainen kiistämätön etuus on sen keveys. Perusseoksen monipuolistamiseen voisi seuraavalla kerralla harkita merilevää hivenaine- ja kivennäistäydennykseksi ja on ehdottomasti löydettävä ratkaisu välttämättömiin rasvahappoihin. Sekä Omega-3 että Omega-6 rasvahappoja riittävästi sisältävän retkiolosuhteissa säilyvän tuotteen löytyminen näyttää tällä hetkellä aika vaikealta, mutta jatkan etsintöjä. B-vitamiinitabletit on parempi murskata jauheeksi, sillä ainakin Ruufus koitti lokkailla niitä kupin pohjalle erikoisen makunsa vuoksi. Tällä retkellä ei ollut mukana kuin yksi nuori koira ja sekin melkein vuotias, joten sama seos sopi kaikille.

Mikäli huomasit ylläkirjoitetussa jotain joka jäi askarruttamaan tai on mielestäsi väärin, ota ihmeessä yhteyttä! Olen kiinnostunut mielipiteistä puolesta ja vastaan sekä etenkin kokemuksista ja parannusehdotuksista koirien retkiruokavalioon. Ruokintatapojahan on olemassa tasan yhtä monta kuin on ruokkijaakin mutta se ei tarkoita sitä että joku olisi väärässä.

Seokseen käytettyjen komponenttien tiedot

Jack’s Petfood; kuivaliha rouhe (Kennelpakaste)

100% kotimainen naudanliha

Kosteus 6,2 %

Raakavalkuainen 68,8 %

Raakarasva 21,6

Hehkutusjäännös 3,4

Kokonaisenergia 2180 KJ/100 g

Kerox Oy; ”Romeo” kypsennetty riisi (Prisma)

100 % riisi

A-vitamiini 5000IU/kg

Hehkutusjäännös 1,5 %

Lännen; Mella-melassileike rouhe (Agrimarket)

Seven Seas; Vetzyme conditionong tablets 3000 kpl (Lemmikkieläinkauppa)

Biofarm Oy; BF Ascorbin C-100 jauhe (Biofarm)

C-vitamiini 990 mg/g

SMA Saxo mineral; Ruokintakalkki jauhe (Agrimarket)