Kennel Finnrock

Pallas 2007

Ja taas pallakselle…

Tällä kertaa valinnan perusteena oli kohtuullisen lähellä oleva tunturiylänkö jossa on verrattain lyhyet välimatkat. Syy: Miki 8 kk oli ensimmäistä kertaa eräretkellä. Samasta syystä käytin elämäni ensimmäistä kertaa varaustuvan palveluja hyväkseni. Tahdoin olla varma että pääsee sisämajoitukseen, sillä telttailu vauvan kanssa talvioloissa olisi ollut jo turhan extremeä…

Reissu alkoi siis avaimen noutsamisella Pallaksen luontokeskukselta. Sitten ajettin Vuontispirtille parkkiin ja hiihto-osuus alkoi. Päivä oli tässä vaiheessa jo aika pitkällä joten Hannukurun kämpälle päädyttiin vasta siinä puoli 7 aikaan illalla. Matkanteko oli aluksi oikein leppoisaa höylätyillä latu-urilla ja niiden jälkeen edelleen tasamaastossa kelkkauralla. Loppupäähän oli säästelty jättimäisiä nousuja joissa koirat meinasivat kuumua melkoisesti joen taukoiltava oli. Pikkumatkalainen ei taukojen päälle ymmärtänyt joten sen lisäksi etä piti huoltaa koiria oli jatkuvasti keksittävä pikkuihmiselle ohjelmaa ettei karavaani olisi muistuttanut äänitehosteiltaan hälytyskulkuneuvoa… Lumisade ja kova tuuli lisäsivät homman haastavuutta, mutta siihenkin oli varauduttu joten matkustajan mukavuus oli niiltä osin taattu.

Kämpällä ei ollut muita joten kamat levälleen, pikkuihmiselle evästä, normalia kämppäpuuhastelua (vedenhakua, puitten hakua, lämmitystä, järjestelyä…) ja koirien huoltoa. Aika rankkaa hommaa yhdelle hengelle mutta menihän se. Kodan asukkaat lämmittivät saunan mutta ei millään jaksanut enää lähteä saunaan. Mieluumin vihdoin joskus yöllä itselle ruokaa ja nukkumaan.

Vasta seuraavana aamuna hoksasin että tuli edellisepäivänä hommattua itselle melkoinen nestevajaus. Aamusta alkaen piti sitten tankata nestettä ettei päivän hiihto menisi pipariksi. Vähän ennen 11 oli karavaani jälleen lähtövalmina ja Miki jo nukahtanut ahkioon… 50 metriä päästin ja koiratappelu. Niklas jarrutti ja pomppasi sivuun, Ruufus jäi alle kun ei voinut aisoineen väistää eikä siinä muuta tarvittu. Puolisen tuntia tehokasta peliaikaa meni hukkaan ja kenttä oli kuin isommankin teurastuksen jäljiltä ennen kuin karavaani oli jälleen ojennuksessa. Lähtökiihtymys ei ole väheksyttävä juttu… Sama uusiksi ja samalla lopputuloksella jonka jälkeen oli hukattu yli tunti hiihtoaikaa ja lisätty turkin tuuletusta usealla reijällä.

Tämän jälkeen pelattiin varman päälle ja homma alkoi taas luistaa. Hiihdeltiin nelisen tuntia hohtavilla hangilla kirkkaassa auringonpaisteessa. Pidennetyn lähtöselvityksen ansiosta pidettiin lounastauko lopulta vasta aika lähellä majapaikkaa, Pahakurun kämpällä. Siellä päästii vaihtamaan ajatuksia muidenkin retkeilijöiden kanssa. Tauosta piristyneenä takaisin Hannukuruun ja koska keli oli ihan käsittämättömän lämmin ja aurinkoinen otin makuualustan ja nukuttiin kaikki porukalla auringon paisteessa. Poika pulkassa ja äiti hangella koirat kainalossa. Ilta meni normaalin puuhastelun merkeissä ja se on kyllä pikkuihmisen kanssa retkeiltäessä huomioitava että vettä ja kaasua kuluu tajuttomasti: kokoajan pitää jotain lämmittää ja sen jälkeen tiskata…

Kolmas päivä oli arkipäivä ja liikennettä kämppätyömaalle oli heti aamusta. Pakkailuun meni aikaa monta tuntia kun piti jututtaa kaikkia ohikulkijoita. Kuka ajoi rakennustarviketta ja kuka polttopuita. Helikopteri lensi matalalla aivan kämpän yli muttei se sentään jäänyt parkkiin alueelle… Yleisesti ottaen ohikulkijat ihastelivat rauhallisia koiria ja ihmettelivät pikkumatkalaista. Kun kuorma oli valmis siirtyivät koirat rauhallisesti aisoihin ja niin sitä lähdettiin kohti autoa ja seikkailun viimeistä etappia.

Siitäpä meinasikin tulla odotetua vaiherikkaampi kun alun jyrkkien laskujen jälkeen seurasi tasaista. Aurinko porotti täysillä ja vesi tippui joka paikasta. lumen pinta suli ja muuttui täydelliseksi liisteriksi suksen ja ahkion pohjaan. Avoimet suot olivat pahimpia kun lumi oli oikein märkää. metsässä varjot hiukan helpottiva tilannetta. Vettä kului ja hiihtäjä heitti vaatetta pois tasaiseen tahtiin. Matka kesti odotettua kauemmin ja oli koirille tosi raskas. Muutama kilometri ennen autoa pidettiin kodalla tauko. Viimeinen tilaisuus nauttia maisemista ja retkeilyfiiliksestä… Loppukilometrit aiheuttivat taas päänvaivaa kun pikkuihmiselle piti keksiä tekemistä. Pitkäksi venynyt hiihto-osuus tylsistytti mutta pakko oli vaan istua kyydissä. Mitä erilaisempia esineitä ja puun oksia annoin käsiteltäväksi ja yhtä säännöllisesti ne lensivät pulkasta pois tultuaan tutkituiksi. Keräilin tarpeellisen matkaan siinä perässä hiihtäessäni ja toivoin että poika jaksaisi loppuun saakka.

Tietysti 2 viimeistä kilometriä oli sitten liikaa ja meteli sekä vastarinta sen mukaiset. Ripeästi autolle, karavaani seis ja pikkuihminen pulkasta hangelle. Sitten viihtyi taas ihan hyvin kun sai vähän ruokaa ja liikkua vapaasti. Jumppaili kömpimällä, kierimällä ja ryömimällä (ja söi varmaan kilon lunta?) sen aikaa kun purin koirat aisoista, huolsin ne ja pakkailin kamoja autoon.

Sitten oli ohjelmassa enää ajo Pallakselle, avaimen palautus, pakolliset postikortit, kuskille ruokaa ja nokka kohti kotia. Reissu oli menestys sikäli että pienen pojan kanssa voi aivan hyvin nauttia retkeilystä, kunhan marginaalit ovat riittävät, matkat järkevät ja koko juttu on etukäteen mahdollisimman tarkasti suunniteltu.

Pallas 2007, skiing trip with a baby

After long considertion and well planned preparations I took my 8 months year son to a winter-hike to Pallas area. This was ment to be an easy hike since distances were short and weather fantastic. Main thing was to take care of a baby as there were no electricity, no running or warm water, no central heating and no groceries nearby. The toilet was some 100 metres away from the hut and so were firewoods. Dogs pulled all our gear, and therefore I had to take care o them too. They had a massive job to do, since we got lots of diapers, baby toys, baby food and -clothes with us besides all the other thing babies need.

The hike was succesfull since we truly enjoyed our stay in the fjelds. First day we skied up there, second day we skied a day tour on the highlands and on the third day we skied back to car. Baby was comfortable at all times and I eaven managed to sleep some… Miki actually seemed to enjoy our skiing tour and slept well in pulka and during nights. The biggest job was to clean and feed him since gas or fire is just as fast way heating food as a micro-owen at home and all water had to be heated on a fire.

Alla kuvakokoelma matkan eri vaiheista: