|
|
* Paistunturien pääsiäinen 2007*
Pitkään suunniteltu, haaveiltu
ja odotettu retki meinasi peruuntua ennen kuin alkoikaan. Sairastuin 2 päivää
ennen määrättyä lähtöpäivää! Kammottaa ajatellakin seurauksia jos lähtöpäivää
ei olisi ollut mahdollista siirtää 2 päivällä… Mutta viimein pitkänä
perjantaina saavuimme iltapäivän puolella Karigasniemelle ja siitä muutaman
kynmmenen kilometriä oli lähtöpisteenä kelkkaura jota pitkin jokivarresta
pääsee kätevästi ylämaille. Ensimmäiset päivät
menivät tuntumaa ottaessa. Tosin heti toisena päivänä kelit vaihtelivat
kirkkaasta auringosta täydelliseen lumimyrskyyn, joten suunnistustaidot
joutuivat välittömästi testiin. Eikä siitä testistä kommelluksitta selvitty,
vaan toisen päivän siirtyminen Akujärveltä Guiville mentiin ”maisemareittiä”
pitkin… Kaikenkaikkiaan tokapäivän haasteet takasivat sen että rutiinit
asettuivat uomiinsa ja matkanteko alkoi sujua kuin huomaamatta. Mahtavaa
hommaa! Retken luonne muuttui
kuitenkin oleellisesti 4. päivänä Oton sairastuttua ripuliin. Huolimatta
kahdesta täydestä lepopäivästä, se ei kyennyt loppureissulla muuhun kuin
kulkemaan karavaanin perässä. Vetohommat jäivät kokonaisuudessaan Niklaksen
ja Ruufuksen harteille. Heti haaveri tultua ilmi jouduimme tekemään raskaan
päätöksen ja jättämään pohjoisen lenkin kokonaan pois. Mikä pettymys!! Kuivilla
vietettiin siis useampi päivä Ottoa hoitaen ja sitten hiihdeltiin Akukosken
kammille, Akujärvelle ja takaisin tienvarteen. Pahin pelko oli pitkään ettei
Otto kykyne ollenkaan taittamaan matkaa vaan että se joutuisi matkustamaan
pulkassa. Siinä olisi ollut jo kahdelle koiralle haaste kun normaalien
varusteiden lisäksi pulkassa olisi ollut ylimääräinen 40 kg! Onneksi siihen
ei kuitenkaan jouduttu vaan Otto kulki omia aikojaan ja jaksoi ihan hyvin
vaikkei 4 päivään juuri syönyt tai juonut mitään. Piristystä ja vaihtelua
kulkijan arkeen toivat toiset vaeltajat joiden kanssa vaihdettiin ajatuksia
välillä vilkkaastikin. Samoin paikalliset poromiehet ja kalamiehet piristivät
kovasti tupsahtaessaan kämppään ohi ajaessaan. Ikimuistoisia turinatuokioita,
eikä Lapin mies kulja kairassa ilman suunkostuketta jota tarjotaan helposti
myös kanssaihmisileeä jahka ensin hiukan tunnustellaan maaperään… Kiitos
Janille ja Agnekselle hyvästä retkiseurasta! JÄTTISUURI KIITOS
IKI-IHANILLE MUMMILLE JA VAARILLE JOTKA PITIVÄT HYVÄÄ HUOLTA MIKISTÄ. Äiti
sai huolettomin mielin harrastaa. Tietäkää, että olette aivan korvaamattomia. Eastern in Utsjoki 2007 First time truly hiking after my son was born. This
is possible only becouse I have the most precious parents (grandma and grandpa)
who are able, and whats more important willing to take care of Miki during my
hikes. Thousand thanks are not enough and there are no words to express how
gratefull I am for what You do. Eaven so, this hike was almost ruined before it
eaven got started. I got ill a day before we were able to leave! Luckily it
was possible to change the starting day, other possibilities I don’t want
eaven think of… After all we skied 8 days in great circumstances. Only
problem, a huge problem on our way was when Otto got sick in day 4. Diharrea.
Afer that he could not pull a pulka, so 2 other dogs had to pull 2 heavy
pulkas. Luckily he was able to walk his way behind us and we didn’t have to
pull him also in a pulka like for a first day of his sickness we did. During this trip we used open huts a lot, and
therefore met more people than usually. Nice and interesting conversations we
had there specially with the locals.
Siitä se lähtee, 2
tunnin ylämäkiosuudella aloitettiin.
Matkalla oli ”muutamia”
ylämäkiä mutta kuorma kulki nelivedolla vaikka sitten väkisin.
Minne vie, pienen koiran
tie…? Eteenpäin. Lumessa ja tuulessa,
lumessa ja tuulessa. Haaveet kiitää.
Oton matkan pää.
Pakattiin varusteet punaseen pulkkaan, Otto sinisen pulkkaan ja
köytettiin sininen pulkka punasen perään. Niklas ja Ruufus veti
yhdistelmää vajaa 10 km takaisin Kuiville. Ei ollut ihan kevyttä
hommaa.
Totaalinen white-out.
Suunnista siinä sitten suoraan… Erittäin kiintoisa ja opettavainen pätkä.
Tuplapulkkayhdistelmä
jolla edettiin loppuun saakka. Niklas ja Ruufus vetää. Horisontissa Akuvaara.
Ihan kokoaikaa ei
sentään hiihdetty… pilkillä Akujärvellä. Ei saalista. Yllätys. :)
TÄMÄ on se miksi sinne on
päästävä. Kerta toisensä jälkeen. |
|
