Takaisin retkeilysivulle

Kilpisjärvi - Halti Megin kanssa Haltilla 1328 m korkeudella rajapyykillä 303B. Tämän korkeammalle ei tässä valtakunnassa pääse kiipeämään. Highest point of Finland, fell Halti 1328m. Me and Megi. More photos page down. Pääsiäisreissun päämäärä oli puhtasti Kilpisjärven Haltitunturilla sijaitseva rajapyykki 303B, Suomen korkein kohta. Olimme tavoitelleet sitä huonolla menestyksellä jo vuonna 2003 jolloin maailma oli pelkkää myrskylukemissa viuhuvaa tuulta ja lentävää lunta. Haaveet jouduttiin hautaamaan 12 km päähän Pihtsusjärvelle. Tällä kertaa päätimme jättää kaiken uranaukomisen sekä umpisessa suunnistamisen pois ja suunnata himoitsemallemme maapalalle suorinta tietä ja leveintä baanaa, eli hiihelimme puhtaasti merkityllä huoltoreitillä Haltille saakka. Ensimmäinen yö oltiin Saarijärvellä, toinen Meekolla ja kolmas Pihtsuksella. Päätavoitteemme Haltin saavutettuamme nukuttiin vielä tunturin juurella yksi yö. Sitten pakitettiin samaa reittiä vähän matkaa kunnes kurvattiin Kalottireittiä itään Kobmajoelle, alas valttijokea Porojärvelle, josta tehtiin luppopäivän extreme-henkinen hiihto/kiipeilyreissu Saivaaralle. Sitten takaisin reitille ja viimeinen yö vietettiin Saarijärvellä josta on enää 12 km Kilpisjärvelle. Mukana oli 4 koiraa, josta 3 oli aktiivisesti pulkanvetohommissa. Niklas ja Megi vetivät tupla-aisalla reilusti yli 100 kg ahkiota jossa hiihtelin perässä ja Dennis 9 kk oli ikään kuin vetokoiran amiksessa seuraamassa miten homma hoituu. Se oli suurimman osan ajasta vapaana. Pitkissä ja jyrkissä nousuissa Dennis kuitenkin veti pulkkaa liinalla Niklaksen ja Megin apuna. Jani veti itse omaa ahkiotaan ja Agnes puolestaan sitten veti Jania JA ahkiota… Reissu oli koirille todella haastava pitkien ja jyrkkien nousujen ollessa heti alkumatkassa jolloin pulkka oli painavimmillaan. Käsittämättömällä asenteella ne kuormansa kuitenkin joka nyppylän päälle kiskoivat. Niklas ja Megi ovat eittämättä paras koskaan kokeilemani pari pulkan eteen. Tasainen ja vahva, kumpikin repii pahat paikat läpi vaikka väkisin. Tällä reissulla oli ensimmäistä – muttei suinkaan viimeistä – kertaa käytössä jarru ahkion perässä. Se on ihan kuningasväline! Loivissa meno on rauhallista ravia ja jyrkissä tai pehmeissä paikoissa menon voi hidastaa suorastaan kävelyksi jolloin koiren on helppo ja turvallinen edetä hankalaa uraa. Ja ainoa mikä rasittuu on kasivarren ojentaja. Ei enää hampaat irvessä ja jalat täristen perässä auraamista epäasaisilla ja kapeilla kelkkaurilla. Mikä nautinto! Tuskin enää lähden mihinkään ilman jarrua. Tästä mahdollisuudesta kuuluu kiitos Jutilan Paulalle jonka ahkio meillä oli lainassa kun omaan ei ehditty sitten jarrua vielä rakentaa… ”Pikku Magnustit” tarkkana kun äiskä lähti kävellen vedenhakuun puolen km päähän. Meekon uusitulla autiotuvalla, toinen yö. ”Mom” went away walking with buckets and dogs got a bit worried… Our second night by the lake Meeko. Pihtsuskönkään päällä. Takana päivän nousut ja edessä laskettelua Pihtsusjärvelle. Rough uphills are behind us and we’re heading downhill towards lake Pihtsus. Pihtsuksella oli ”ihan kiva” keli. Vesi tippui räystäältä auringon helotuksessa. At the lake Pihtsus the weather was clear and sunny. Lake covered with ice behind me. Matkalla Haltille oli ylämäkeä ja tosi jyrkkää ylämäkeä. Hinauspalvelu toimi tehokkaasti. On our way to Halti there was uphill and UPHILL. Dogs did an exellent job in pulling me. Grönskit Niklas ja Dennis Haltilla Greenland dogs Niklas and Dennis on the fell Halti Matkatoverimme Jani ja Agnes Haltilla Our trekking companions Jani and Agnes on the fell Halti Horisontti on kaarella, eli maapallo ON pyöreä (tai soikea). ”Roska” Niklaksen oikean korvan kohdalla on Haltin autiotupa alhaalla laaksossa. Horizon in this photo proves true the fact that Earth IS a ball. The little black spot next to Niklas´s right ear is Halti´s open hut down in the valley. Oli siellä toisinaan hiukan huonompikin näkyvyys. Sumussa ja tuulessa kohti Kobmajokea. Sun didn’t shine all the time. On our way to Kobmajoki through fog and wind. Jani ja Agnes tauolla lähes kilometrin korkeudella Ridnitsohkan eteläpuolella. Jani and Agnes having a break at altitude 1 kilometer, South from fell Ridnitsohka. Onnelliset vaeltajat nauttivat auton pehmeistä patjoista reissun jälkeen. After the tour happy little trekking dogs are enjoying their rest in the car. Takaisin retkeilysivulle Back to Finnrock travels

Back home