Kennel Finnrock

Kemihaara-UKK-puisto 2005

Vuosi 2005 meinasi olla välivuosi retkeilyn saralla, mutta pääsin kuitenkin lähtemään 8:ksi päiväksi tutustumaan UKK-puiston etelä-kaakkois kulmaan sekä Kemihaaran alueeseen. Syystä tai toisesta tämä retki oli heti suunnitteluvaiheessa soolovaellus, ensimmäiseni laatuaan. Vain koirat kelpuutin matkaseuraksi. Tuon reilun viikon minulle pitivät seuraa Otto, Ruufus sekä Niklas.

Kesä teki meille tepposet sikäli, että yleensä hyttyset ja mäkärät heräävät heti juhannuksen jälkeen, mutta nyt ne olivat pari viikkoa etuajassa ja räkän ”ihanuutta” päästiin kokemaan oikein tosissaan. Vesistöt olivat normaalilla korkeudella ja muuten kaikki oli kyllä kohdallaan säiden puolesta. Maasto sen sijaan jätti paljonkin toivomisen varaa. Nyt tiedän että jos tahdon kahlata upottavalla sammalmatolla tiheässä metsässä, ei kannata ajaa satoja kilometrejä tekemään sitä UKK-puistossa, vaan lähden patikoimaan suoraan kotipihasta. Samaa metsää siellä nimittäin oli kuin kotonakin ja ne muutamat harvat tunturit eivät paljon piristäneet. Lähtöpiste oli Kemihaaran retkeilykeskus, sieltä manto-ojan kautta peuraselkään ja tahvolle. Sitten parin päivän kierros lähituntureilla ja vongoivan-jokivartta takaisin Tahvolle (sauna…). Lopuksi Härkävaaraan ja takaisin Kemihaaraan.

Suunnistus tällä reissulla kangersi aika lailla ja yksi päivä oltiin lähes kokonaan hukassa. Koirat nyt oli pariin otteeseen enemmänkin hukassa, mutta aina sitä lauma kuitenkin kasaan saatiin. Yksin – tai lähes yksin – vaellettuani on myönnettävä että ne jotka ihan yksin, ilman koiraakaan, patikoivat tuntureilla toista viikkoa omia polkujaan ovat laji sinänsä. Minä en olisi ilman koiria pärjännyt ja jaksanut silloin kun oli pakko jaksaa ja tehdä päätöksiä epävarmassa tilanteessa. Lisäksi niistä oli loputtomasti huvia matkan aikana sekä leiriydyttäessä. Samaan syssyyn mainittakoon että haalean hailakan aavistuksen saatoin joinakin epävarmuuden hetkinä kokea siitä millaista olisi lähteä kuukausiksi hiihtämään yksin vaikkapa pohjois-navalle. Aivan käsittämättömiä tyyppejä jotka siihen pystyy! Mutta suosittelisin että harkitsee erittäin tarkkaan ennen kuin lähtee yksin patikoimaan muutamaa päivää pitempää reissua. Se todella on ennenkaikkea henkisesti raskasta ja tapaturmien mahdollisuus on moninkertainen avun ollessa tuplasti normaalia hankalammin saatavilla.

Kemihaara and Wildernesspark UKK summer 2005

Year 2005 it was very difficult for me to arrange eaven one hike! Luckily in June I got the change to go again. This hike was my first solo-case, as I had no company except the 3 dogs Otto, Ruufus and Niklas. We spent 8 days walking in different circumstances, mostly in the woods. That I didn’t like so much, since the same we have at home.

One major problem we had during this hike was that I seemed not find my way from point A to pont B very easily this time. So we took some “scenery-routes” that were considerably longer that the shortest possible ways… Nice open huts there and in one of them eaven a sauna! Great feeling to be able to wash in warm water for a change. This trip taught me that hiking alone is very demanding thing to do. I used area there were no marked routes and therefore we saw only 3 other people. Decision-making and all responsibility is on just one person. The time I fell in a drift it came clear how difficult situation would turn if something really happened to me. Luckily the hike was a succes and we enjoyed our walks and nights in the tent.