Varoitus

Menetelmää on käytetty vain ja ainoastaan normaaleille aikuisille koirille. Se EI sovellu sellaisenaan pennulle eikä kovin nuorelle koiralle. Myös vaikeasti häiriintyneen tai muuten moniongelmaisen koiran kanssa saattaa lopputulos olla muu kuin toivottu. Allekirjoittanut irtisanoutuu kaikesta vastuusta mikäli joku tätä menetelmää lukemansa perusteella kokeilee.

Alkuvalmistelut

Luodaan hyvä kontakti koiraan. Nameilla, kehuilla, juttelemalla, olemalla koiran kanssa, käyttämällä sitä mukavissa paikoissa ja vaatimalla sitä tottelemaan käkyjä jotka se jo osaa. Käytetään runsaskätisesti palkintoja ja kiittävää ääntä kehumisessa. Pidetään huoli siitä, että ohjaaja on joka suhteessa arvoasteikossa koiran yläpuolella ja varmistutaan siitä ettei koira kyseenalaista tätä järjestystä missään olosuhteissa.

Jos koira ei osaa mitään varsinaisia käskyjä keskitytään siihen että ihmisen lähellä on hyvä olla ja aina kun koira hakeutuu lähelle sitä kehutaan ja hyväillään. Samalla totutetaan se kosketteluun ja se oppii pitämään ihmisen läheisyyttä palkintona mikäli näin ei vielä ole.

Itse asiaan

Muutaman päivän päästä voi kokeilla päästää koira irti aidatulla alueella tai muussa ns. varmassa paikassa. Alueen on kuitenkin oltava niin iso ettei koiraa saa kiinni pakolla. Varustaudutaan nameilla, leluilla ja kahden vuorokauden vapaalla töistä. Heitetään kaikki ”kouluttaminen” ja ”käskeminen” romukoppaan ja valmistaudutaan kiireettömiin hetkiin koiran kanssa. Kaikki liikkuminen ja puhuminen tästä eteenpäin tehdään raauuuuhalliseeeesti.

Kun koira päästetään irti sen annetaan haistella paikka ja tutkia ympäristö kaikessa rauhassa eikä sen huomiota koiteta saada herätettyä mitenkään. Oletus tietenkin on, ettei alueella ole muita koiria tai muuta perin kiinnostavaa seurattavaa. Koiran tutkittua paikka kolmeen kertaan ja sen aloitellessa neljättä, voidaan sille alkaa juttelemaan kuten kotonakin kontaktiharjoituksissa. Samalla kaivellaan nameja taskusta kiireettä ja vähän piilossa ikäänkuin koiralta salaa. Mikäli koira kiinnostuu ja edes katsahtaa kohti sitä kehutaan kovasti ja jatketaan iloista juttelua. Mahdollisesti koirasta poispäin kävellen.

Mikäli koira osoittaa ihmistä kohti välinpitämättömyyttä juttelusta huolimatta, jätetään se jälleen rauhaan ja puuhaamaan omiaan. Mikäli kotona tehty kontaktiharjoittelu on ollut riittävää, koiralle tulee jossain vaiheessa tylsää ja se kiinnostuu ihmisestä ja sen tuomasta aktivoinnista. Kun näin käy, jutellaan koiralle ja aina kun se tulee lähelle (vaikkei antaisikaan koskea) tarjotaan sille namia ja kehutaan kovasti ja antaumuksella. Kehumisen on oltava todella ylitsevuotavan ylistävää, iloista ja aitoa että koiralle muodostuu mielikuva jossa ihmisen lähellä se on ihan tosi taitava ja kiltti ja hieno ja kaikkea. Kun koira kääntyy poispäin, ollaan hiljaa ja välinpitämättömiä. Taas kun koira tulee tai saadaan tulemaan kohti, sitä kehutaan kovasti ja annetaan namia. Ja aina kun koira on lähellä sitä silitetään ja kehutaan pitkään ja hartaasti. Jos koira tykkää leikkiä, leikitään sen kanssa. Tärkeintä on, ettei missään vaiheessa yritetä pidättää koiraa ihmisen lähellä väkisin vaan se on vapaa kulkemaan.

Edellisen sujuessa toistuvasti ilman epäröintiä, seuraavaksi aletaan pidättämään koiraa lähellä. Pyydetään luokse ja kun koira tulee, pidetään pannasta kiinni niin että koira tuntee olevansa jumissa. Kokoajan kehutaan kovasti ja silitetään olettaen ettei koira suoranaisesti rimpuile päästäkseen irti. Jos näin on, pidetään koiraa kiinni ja ollaan ihan hiljaa kunnes koira lopettaa rimpuilun. Sitten päästetään koira taas irti. Pyydetään taas luokse kehutaan kovasti muttei pidetäkään kiinni joka kerta vaan vain silloin tällöin. Yhdellä kiinnipitokerralla koira sitten laitetaan rauhallisesti taluttimeen ja lähdetään pois. Ja kokoajan kehutaan ylitsevuotavasti koiran taitoja...

Tylsällä alueella harjoittelua voidaan riittävän monen totuttelukerran jälkeen tehostaa ottamalla positiivisen palauteen ohelle käyttöön kielteinen palaute. Kun koiralle on luoksekutsuttaessa hoettu luoksetulokäskyä ja voidaan olettaa että se hieman aavistaa mitä kyseinen sana tarkoittaa ryhdytään luoksetulosta tekemään ns. pakkoa.

Koiraa kutsuttaessa ja sen tullessa kohti sitä kehutaan paljon ja ilmeikkäästi. (Kaikki keinot ovat edelleen sallittuja jotta koira tietää tekevänsä oikein). Jos koira kesken lähestymisen kääntyykin muualle haistelemaan sitä aletaan moittimaan matalalla äänellä mutta rauhallisesti. Heti kun se vilkaisee päin, sitä kehutaan taas ja kutsutaan luokse iloisella houkuttelevalla äänellä. Ideanan on antaa koiralle käytöksestäään välitöntä palautetta sen mukaan mikä on oikein ja mikä väärin. Koiraa ei käsketä tekemään mitään missään vaiheessa vaan ohjataan tämän ns. jatkuvan palautteen avulla. Kontaktinhakuinen ja miellyttämishaluinen koira reagoi nopeasti saamaansa palauteeseen ja muutaman kerran jälkeen jättää omat puuhat vähemmälle saadakseen positiivista palautetta ja ollakseen ”tosi kiltti ja taitava koira!”.

Positiivisen ja ngatiivisen palautteen antamista voidaan jatkaa erilaisissa ympäristöissä ja eri häiriötekijöiden tullessa kuvaan mukaan ja kas, kohta on olemassa koira jonka saa luokse ihan yhdellä rauhallisella käskyllä. Mikäli se ei tehoa heti, muutama sana negatiivisen palautteen äänellä ja koiralla onkin jo kiire olla kiltti ja taitava, eli se tulee kiireesti luokse. Mikäli moite ei tehoa, ärjäistään kerran kunnolla jotta koira hätkähtää. Sen jälkeen pyydetään ystävällisesti tulemaan luokse ja kun koira tulee, kiitetään ja ylistetään.

Moitteen ja negatiivisen palautteen laatu ja voima on aina suhteutettava koiran reaktioihin. Pieneen takapakkiin ei tarvita suurimmalla teholla tulevaa karjaisua, usein pelkkä uhkauskin riittää. Kiitoksen sen sijaan on AINA oltava ylitsevuotavan suureellista ja sitä on annettava AINA kun koira tekee oikein.

Terhin versio

Koira päästetään irti. Ihan missä vaan kohtuullisen turvallisella mutta ainakin riittävän suurella alueella. Sitä kutsutaan luokse jolloin nähdään onko sitä pidetty aikaisemmin irti. Jos on, se reagoi luoksetulokäskyyn edes jotenkin, jos ei, se menee hämilleen tai on piittaamatta koko pyynnöstä. Jokaisen oman koiransa kanssa toimivan olisi hyvä yrittää nollata tilanne itselleen ja päästää irti ”ei se kuitenkaan” ja aina ennenkin se…” –ajatuksista ja lähteä avoimin mielin liikenteeseen. Kun ohjaaja toimii poikkeavalla tavalla tutussa tilanteessa, siitä tulee koiralle uusi tilanne ja se joutuu kehittämään myös uusia käyttäytymismalleja. Näin sille pääsee opettamaan uusia toivottuja reaktioita.

Koiran juostua aikansa sitä houkutellaan luokse ja kun se tulee, palkitaan. Kokoajan kun se on luona tai tulee kohti kehutaan ylitsevuotavan kovasti. Ei pidetä kuitenkaan kiinni vaan annetaan mennä vapaasti. Yleensä tottumaton koira tulee alkuhämmästyksen jälkeen melko helposti luokse kun kiinniottaja kohtelee sitä välinpitämättömästi ja puhuu ystävälisellä äänellä eikä ole lainkaan huolissaan koiran kiinnisaamisesta. Se päästetään pari kertaa irti pienen kiinnipitohetken ja taivaita hipovan kehumis-session jälkeen ja sitten otetaan hihnaan. Muuten se menee nopeasti ”tunnottomaksi” tämän oudon vapauden huumaamana ja on vaikea pyydystettävä. Pari kertaa tehdään edellämainitulla tavalla ja sitten koira tottuu ajatukseen vapaudesta eikä haluakaan enää antaa kiinni kovin helposti.

Siirrytään seuraavaan vaiheeseen: Jos koira ei kutsuttaessa reagoi, sille annetaan välittömästi negatiivista palautetta ja moitetta oikein olan takaa. Jos koira huolestuneena vilkaisee kohti, sitä aletaan välittömästi kehumaan sanoja säästelemättä. Aina kun koira tulee kohti tai on luona, kehutaan ylitsevuotavasti, hyväillään ja syötetään namia, kun taas koira kutsusta piittaamatta menee menojaan, sitä torutaan.

Koiran saadessa negatiivista palautetta, eli kun sitä torutaan oikein kovasti, se menee hämilleen. Todennäköisesti se lähtee muina miehinä haistelemaan jotakin tai kehittää muita sijaistoimintoja helpottaakseen epämukavaa oloaan. Kaikki muu toiminta, paitsi ohjaajaan päin katsominen tai kohti tuleminen aiheuttaa torumista. VÄLITTÖMÄSTI kun koira katsoo ohjaajaan päin, sitä aletaan kehumaan. Kehumisen on oltava todella selkeää ja äänensävyn kertakaikkisen kiittelevä. Jos koira kävelee osittainkin kohti ohjaajaa, sitä kehutaan, kun se kääntyy pois, sitä moititaan. Ulkopuolisesta homma kuulostaa varmasti täysin idioottimaiselta eikä näyttelijän lahjat ole ohjaajalle ollenkaan pahitteeksi osia sujuvasti vaihtaessa.

Koiran haahuillessa ja saadessa vakavia moitteita se helpottaakseen tukalaa oloaan koittaa ratkaista ongelman ottamalla ihmiseen etäisyyttä. Tästä seuraa se, että kävellään koiran perässä toruen sitä oikein olan takaa. Välillä koira pysähtyy ja vilkaisee ihmiseen, jolloin sitä välittömästi kutsutaan ystävällisellä äänellä ja kokoajan kun se katsoo ihmiseen sitä kehutaan ystävällisellä äänellä ja pyydetään luokse. EI KÄSKETÄ!!

Yleensä kun koiran perässä on aikansa kävellyt ympäriinsä moittien sitä huolellisesti, se menee yhä enemmän ja enemmän hämilleen ja haluaa kovasti päättää tukalan tilanteen keinolla millä hyvänsä. Mikäli suhde ihmiseen on kunnossa se alkaa uskomaan että ainoa keino olla kiltti on mennä luokse tai pysähtyä ja antaa ihmisen kävellä luokse. Toiset heittävät lopulta maate ja antautuvat kun eivät muuta keksi.

Päätöksestään tulla luokse tai lopettaa kaikki toiminta ja antaa ihmisen kävellä viereensä koiran pitää saada niin paljon kehumista, huippu palkintoja ja kaikkea mahdollista positiivista palautetta kuin ikinä vain kykenee sille antamaan. Sen pitää kerrassaan saada tuntea että on tehnyt maailman hienoimman asian ja palkinnot sen mukaan: suu täyteen makkaraa, hyväilyä ja kehumista kiittävään sävyyn. Pitkään ja hartasti. Vielä vaan ja edelleen, hengästyksiin saakka.

Sitten koira kiinni ja seuraavana päivänä sama uudelleen. Yllättävän nopeasti koira alkaa valitsemaan luoksetulon jos vaihtoehtona on ankaraa moitetta kaikesta muusta toiminnasta.

Jonkin ajan kuluttua koira alkaa kestämään moitetta paremmin, sillä sehän tietää millä sen saa loppumaan. Niinpä sillä ei välttämättä olekaan kiire luokse vaan se saattaa jäädä vähäksi aikaa puuhaamaan omiaan. Tällaisella hetkellä koiralle pitää kerrassaan raivostua ja rääkyä pää punaisena, tömistää jalkoja, juosta kohti ja olla aivan raivona. Kuitenkin koskematta koiraa ja niin että sitä ei ota kiinni. Säikäytettyä koiraa kutsutaan sitten taas uudestaan ystävällisesti ja kehutaan kun se lähtee tulemaan kohti.

Eri astaista moitetta ja raivoa säädellään tilanteen mukaan. Tavoitteena on mahdollisimman matala ärsytyskynnys jolla koiran toiminta saadaan muuttumaan toivottuun suuntaan. Ja kun koira valitsee oikein sitä sitten vain vahvistetaan ja vahvistetaan loputtomiin kehumalla ja palkitsemalla...

Nippelitietoa

Tärkein asia luoksetulon harjoittelussa on koiran ja ohjaajan suhde. Mikäli se on kunnossa, asiat etenevät vauhdilla, mikäli siinä on puutteita, koiran epäluottamus ohjaajaa kohtaan näkyy viivyttelynä ja epävarmuutena.

Toiseksi tärkein asia luoksetulon harjoittelussa on se sama vanha: Koskaan, IKINÄ koiraa ei rangaista kun se tulee luokse!! Kun koira kiperässä kiiretilanteessa vihdosta viimein valitsee luoksetulon, sitä kehutaan paljon ja hartaasti, oli edeltävä tilanne mikä hyvänsä. Aina. Poikkeuksetta. Siihen perustuu koko luoksetulon idea.

Ja kolmanneksi. Kyykkiminen on paitsi parempi selälle kuin kumarteleminen, myös koiran kannalta vähemmän uhkaava ele. Luoksetulokutsu kyykyssä/polvillaan on yllätävän tehokas kun taas käskeminen etukumarassa antaa koiralle ristiriitaisia signaaleja. Kokeile jos et usko.

Koiran päähän kun saa taottua ajatuksen, että ”Aina kun menen luokse, olen kiltti koira”, se käyttää sitä yllättävissäkin tilanteissa ja koittaa mm. lepyttää suuttunutta omistajaansa pyrkimällä luokse. Ei hullumpaa... Ja kun ohjaajalle on saatu taottua päähän ajatus, että luoksetulevaa koiraa kiitetään ja kehutaan AINA, on pian ohjaajankin kiukunpuuska loitonnut kun huomaa omistavansa tosi taitavan koiran. Näin.

Loppusanat

Ensin kuvatulla systeemillä ovat ohjaajan mielenkiinnosta riippuen vaihtelevalla menestyksellä koiriaan irtipidettäviksi opettaneet ihan tavalliset mitä kirjavimman rotuvalikoiman omaavat kotikoiran omistajat. Jälkimmäisellä menettelyllä on opetettu 2-vuotias alaskanmalamuuttiuros, useampi 2-vuotiasta alaskanmalamuuttinarttua ja 3 sekä 5-vuotias alaskanmalamuuttinarttu sekä pari siperianhuskyä hihnan päästä irtipidettäviksi ja kohtuullisia häiriöitä luoksetulossa kestäviksi (esim. toisten koirien hajut tai kauempana olevat rauhallisesti käyttäytyvät vieraat koirat).

Suurin ongelma harjoittelussa kaikkien aikuisena opetettujen koirien kanssa on ollut suhde ohjaajaan. Koirat ovat tulleet tilanteeseen ns. pystymettästä ja ne on laskettu irti ennenkuin niihin on luotu kunnollista kontaktia ja kun luottamuksen rakentaminen on ollut vielä alkutekijöissään. Tätä vajetta on paikattu pitämällä useampaa koiraa irti yhtäaikaa, jolloin harjoittelevalla koiralla on ollut mallina koiria, joille luoksetulo on helppoa ja mukavaa. (Mallien on sitten todellakin oltava malleja positiivisessa mielessä eikä mitään muuta.) Laumaluoksetulon lisäksi on harjoiteltava myös yksittäin luoksetulemista.

Kun saa yksittäisen koiran erkanemaan koiralaumasta ja tulemaan luokse käskyllä, voi olla jo aika varma että koira on oppinut luoksetulon. Tai kun tunturissa kaatuu itse pahasti ja alkaa kiroamaan ja raivoamaan, tunkee koko koiralauma naamalle pikavauhtia jotta noituminen loppuisi ja koirat olisi taas tosi kilttejä ja taitavia...